Date: March 31st 2010

Tiedote 31.03.2010, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net


http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1923&author=10
SERBIA TUOMITSI JA PYYSI ANTEEKSI SREBRENICAN JOUKKOMURHAT

- Bosnian muslimien joukkomurhaaminen tuomittiin
- Ratko Mladic halutaan pidättää
- Serbia alkoi avata lähihistoriaansa
- Sofi Oksanen avaa ”puhdistusta” kirjallisuudellaan
- Miksi Suomi haluaa olla uhri?
- Neuvostoliiton tilitystä yhä odotetaan
- Neuvostoliitto miehitti suuria alueita
- Neuvostouhrien määrä on laskematon
- KGB oli liian vahva hajoitettavaksi
- Väärentämisellä ei niitetä kunniaa tai luottamusta
- Suomalaiset yhä jälkipropagandan uhreja
- Luottamus avaa tien yhteistoimintaan
- Milloin voidaan sanoa: "Luotan kuin venäläiseen?"


Bosnian muslimien joukkomurhaaminen tuomittiin

Serbian parlamentti on hyväksynyt päätöslauselman, Srebrenican joukkomurhan tuomitsemiseksi (Helsingin Sanomat 31.03.10). Resoluutioon liittyy anteeksipyyntö uhrien perheiltä, koska valtionhallinto ei riittävästi yrittänyt estää tragedian tapahtumista.

Vuonna 1995 Ratko Mladic’in johtamat joukot surmasivat Srebrenicassa noin 8 000 miespuolista Bosnian muslimia ja heidät haudattiin joukkohautoihin. Tästä huolimatta parlamentti ei määritellyt murhia kansanmurhaksi.

Serbian parlamentissa käytiin kiivas väittely asiasta. Täpärässä äänestyksessä 250 edustajasta 127 hyväksyi julistuksen. Oppositio pelkäsi päätöslauselman leimaavan Serbian ikuiseksi roistoksi.


Ratko Mladic halutaan pidättää

Serbian parlamentin päätöstä voidaan pitää merkittävänä avauksena maan lähihistorian läpikäymiseksi. Serbian tavoitteena on päästä EU-jäsenehdokkaaksi ensi vuoden puolella, minkä vuoksi kansanmurhan epäsuoraan tukemiseen liittyvät asiat halutaan selvittää.

Parlamentti painottaa Mladic’in pidättämisen merkitystä. Häntä epäillään useista muistakin väkivaltaisista etnisistä puhdistuksista ja kansanmurhasta. Tähän saakka Mladiæ on onnistunut serbien tuella välttämään pidätyksen. Haagin sotarikostuomioistuin odottaa häntä tuomioistuimen eteen.


Serbia alkoi avata lähihistoriaansa

Serbia siirtyy tällä resoluutiollaan niiden maiden joukkoon, jotka ovat alkaneet perata lähihistoriaansa ja tuoda valoon valtion tekemiä tai sallimia rikoksia. Serbiassa parlamentin enemmistö on oivaltanut, ettei tosiasioiden ja rikosten peittely tuo maalle kunniaa, eikä se auta yhteistyön synnyttämisessä.

Saksa on tehnyt monella tavoin perusteellisesti tiliä natsiajan julmuuksista ja maksaa edelleen uhreille korvauksia. Serbian opposition pelko Serbian leimautumisesta ikuiseksi roistoksi on Saksan esimerkin pohjalta turha.

Saksa on kunnioitettu ja arvostettu maa siksi, että se on selvittänyt historiansa. Ei kansanmurhia ja mittavia väkivaltaisuuksia voida ikuisesti peittää.

Esimerkiksi maorit menettivät Uudessa-Seelannissa Waitangin sopimuksen 1840 perusteella omaisuuteensa. Nyt maan hallitus on palauttanut metsäomaisuutta alkuperäisille omistajille, joista on tullut maan suurin metsäomistajaryhmä. Yhdysvallat maksaa intiaaneille miljardeja ryöstetyistä maista. Nämä ovat vasta esimerkkejä siitä selvityksen ”aallosta”, mitä maailmalla on meneillään.


Sofi Oksanen avaa ”puhdistusta” kirjallisuudellaan

Kirjailija Sofi Oksasen Puhdistus-kirjan huikea menestys Euroopassa ja nyt ilmeisesti myös Amerikassa, on sangen hyvä esimerkki siitä, että historiallisen totuuden esittäminen kirjallisuudessa kiinnostaa ihmisiä ja synnyttää lukijakuntaa.

Jos Sofi Oksasen kirjoissa vääristeltäisiin historiaa, tehtäisiin hyökkääjästä uhri ja uhreista hyökkääjiä, olisi kiinnostus hänen kirjojaan kohtaan todennäköisesti olennaisesti vähäisempi.


Miksi Suomi haluaa olla uhri?

Suomalaisesta näkökulmasta Sofi Oksanen on osaltaan tehnyt erittäin hyvää työtä avatessaan kansallista vaikenemista. Myös demokraattisissa maissa asiat on selvitettävä. Miksi Suomi yhä on valheellisesti ja oman perustuslainsa vastaisesti sotasyyllinen?

Miksi Karjala ja muut pakkoluovutetut alueet yhä ovat Venäjän hallinnassa Suomen hallinnon tekemättä mitään? Onko tällainen valheellinen ”sopeutuminen” oikea tie?

Kannattaa lukea Sofi Oksasen menestystä saavuttaneita kirjoja, ne antavat osviittaa siitä, mitä tapahtui ja mitä pitäisi tehdä.


Neuvostoliiton tilitystä yhä odotetaan

Saksan positiivisesta esimerkistä huolimatta viime maailmansodan aloittajana ja arkkitehtina toiminut toinen valtio, Neuvostoliitto ja sen seuraajavaltio Venäjä, eivät ole koskaan tehneet varsinaista kansainvälistä tilitystä historiastaan.

II maailmansota tuli mahdolliseksi Saksan ja Neuvostoliiton 23.08.1939 solmiman Molotov-Ribbentrop –sopimuksen pohjalta. Siinä kaksi totalitaristista ja fasistista valtiota jakoi Euroopan keskenään etupiireihinsä ja ryhtyivät välittömästi toteuttamaan jakosopimusta.

On esitetty, että Neuvostoliitto toimi hyvän ideologian pohjalta ja että se tuli vapauttamaan eurooppalaisia maita fasismista. On vaikea löytää suurempaa valhetta historiasta. Neuvostoliiton tavoitteena oli aluksi koko Euroopan valloittaminen. Siksi se teki Saksan kanssa sopimuksenkin.


Neuvostoliitto miehitti suuria alueita

Neuvostoliitto hyökkäsi ja miehitti lukuisia maita. Suomesta se ei kyennyt miehittämään kuin noin 1/3 siitä alueesta, jonka se Pariisin rauhansopimuksessa väkivallalla uhaten otti itselleen.

Myytti Neuvostoliitosta vapauttajana on tehokkaan globaalin propagandan tuotetta, jota yhä runsaasti viljellään.

Oliko Neuvostoliitto siten yhtä paha kuin Saksa? Pahuuden syvyyttä ja määrää on tarpeetonta mitata. Saksa kuitenkin otti Neuvostoliitosta mallia mm. Gulagin vankileirien organisoimisesta ja ihmisten alistamisesta.


Neuvostouhrien määrä on laskematon

Uhriluvulla mitattuna Neuvostoliitto ohitti Saksan reilusti. Kommunismin musta kirja puhuu noin 20 miljoonasta omasta kansalaisesta uhrina.

Aleksandr Kuznetsovin kirjassa Valkoisesta armeijasta ja sen kunniamerkeistä 1917-22 (Moskova 1991) on Argumenty i fakty ja Nash sovremennik –aikakausilehdistä koottu yhteenveto, jonka mukaan punaisen terrorin aikana tapettiin 100 – 110 miljoonaa viatonta kansalaista. Sodan uhrit eivät ole tässä luvussa mukana.


KGB oli liian vahva hajoitettavaksi

Neuvostoliitossa tehtiin mm. Nikita Hrutsevin aikana jonkin verran paljastuksia Stalinin ajan historian julmuuksista. Asia jäi melkoisen alkutekijöihin, olihan Hrutsev itse osallistunut aktiivisesti joukkomurhien toteutukseen.

Miksi Venäjä ei Neuvostoliiton luhistuttua kerralla perannut historiaansa ja siten irrottautunut punaisesta valtionterrorista? Ehkä suurin käytännön syy oli se, ettei presidentti Boris Jeltsin kyennyt hajottamaan kaikkialle ulottuvaa KGB:tä. KGB ja sen seuraaja FSB olivat aivan liian vahvoja, jotta ne olisivat antaneet selvittää todellisen historian.

Nykyinen Venäjä siirtyy asteittain Neuvostoliiton mallin mukaiseksi maaksi. Valtion ote yhteiskunnassa kasvaa edelleen vahvasti. Kansalaisten kurinpitoa kiristetään. Moskovan traagisista metroiskuista valtiojohto sai lisää eväitä valvonnan ja mielivaltaisten pidättämisten lisäämiseksi.


Väärentämisellä ei niitetä kunniaa tai luottamusta

Presidenttinä ollessaan vuonna 2007 Vladimir Putin nosti Stalinin saavutuksia kunniaan tämän aikaa ihannoivalla julistuksellaan: ”Neuvostoliiton hajoaminen oli vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi”.

Presidentti Dmitri Medvedev’illä ei juuri ole ollut voimaa omaksua uudenlaista linjaa. Hänen todellisesta halustaan ei vieläkään ole täyttä selvyyttä.

Serbian parlamentti tunnusti valtion osuuden massamurhaan. Serbian tukija Venäjä ei ole tunnustanut historiansa väkivaltaisuuksia ja kansanmurhia, ei myöskään viime vuosikymmenen aikana tapahtuneita asioita.

Historian väärentämisellä maa ei kuitenkaan tule niittämään itselleen kunniaa ja arvonantoa. Sellainen toiminta vain lisää epäluottamusta. Miten sellaisen maan lupauksiin ja vakuutteluihin voi luottaa, joka muuntelee historiansa toiseksi?


Suomalaiset yhä jälkipropagandan uhreja

Suomi on saanut osansa Neuvostoliiton aggressivisesta toiminnasta erityisesti viime sotien aikana. Sodat alkaneilla hyökkäyksillään Neuvostoliitto rikkoi sekä keskinäiset sopimukset että kansainväliset sopimukset.

Mittavan propagandan avulla sekä venäläiset että jopa eräät suomalaiset pyrkivät osoittamaan, että Neuvostoliitto oli uhri ja suuri fasismista vapauttaja.

Neuvostoliiton menetykset Saksan fasismin vastaisessa taistelussa olivat mittaamattoman suuret. Neuvostoliiton aiheuttamat kärsimykset ja menetykset syyttömien maiden miehityksessä ja tuhoamisessa olivat käsittämättömän laajat. Tämä vain halutaan unohtaa.

Merkillistä tässä unohtamisessa on se, että uhriksi joutuneista valtioista esim. virallinen Suomi, haluaa ehdottomasti vaieta tästä aiheesta. Tukholman syndrooman tyyppinen käyttäytyminen näyttäisi olevan edelleen ”muotia”.


Onko totuus revansismia ja russofobiaa?

Neuvostopropagandan ja nyt myös Venäjän käyttämään propagandaan kuuluu se, että kiusallisia tosiasioita esille tuovat henkilöt nimetään heti neuvostovastaisiksi, venäjävastaisiksi, russofobeiksi ja fasisteiksi. Onko se oikea tapa toimia?

Mitä revansismia on siinä, että haluaa saada itseltä vääryydellä otetut alueet takaisin? On jotenkin pöyristyttävää, miten sellaista YK:kinn periaatteiden pohjalta luonnollista toimintaa pyritään tuomitsemaan.

Venäjävastainen ja russofobinen on sellainen henkilö, jonka toiminnan motiivina on yleensä pelko. Epämiellyttävän totuuden esille tuominen ei ole pelkoa, eikä fobiaa. Halu toimia aitona ystävänä merkitsee sitä, että ystävyyden ja yhteistyön esteet halutaan poistaa. Niitä ei poisteta totuutta väärentämällä.

Ne maat ja kansat, jotka eivät rohkene kohdata historiaansa ja selvittää aggressioitaan, ovat itse jonkin fobian uhreja. Kannattaa miettiä, miten toisten ihmisten ja kansojen kunnioitus voidaan saavuttaa ja mitä sen saavuttaminen merkitsee.


Luottamus avaa tien yhteistoimintaan

Serbian esimerkki erittäin vaikeittenkin asioitten valoon tuomisesta on positiivinen signaali. Se kertoo, että maa tahtoo päästä painolastistaan, joka uhkaa sen tervettä kehitystä. Salailu ja tosiasioiden syrjäyttäminen eivät tuo maalle sitä vankkaa pohjaa, mitä kovassa kilpailussa pärjäämiseksi tarvitaan.

Venäjän nykyinen tilanne on tästä yksi esimerkki. Valtavista luonnonrikkauksista huolimatta maan tulevaisuuden näkymät heikkenevät ja maa on menossa kohti sisäisesti ja ulkoisesti hyvin turbulenttista aikaa.

Monipuolisesta ja tehokkaasta propagandasta johtuen Venäjän todellista kehityssuuntaa ei nähdä tai sitä ei haluta tai uskalleta nähdä.


Milloin voidaan sanoa: "Luotan kuin venäläiseen?"

Venäjän suunnan kääntäminen edellyttää luottamuksen rakentamista. Luottamusta ei rakenneta propagandalla, eikä puheilla, vaan teoilla.

Kun itäisessä naapurimaassa päästään siihen aitoon tilanteeseen, että muiden maiden kansalaiset voivat perustellusti sanoa, että ”luotan sinuun kuin Venäjään ja Venäjän hallintoon”, aukeaa tie yhteistoiminnassa tapahtuvaan vahvaan positiiviseen kehitykseen.