Date: May 31st 2010

Tiedote 31.05.2010, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net


http://prokarelia.net/fi/index.php?x=artikkeli&article_id=1936&author=10
YHDYSVALLAT, MOLOTOV-RIBBENTROP -SOPIMUS JA SUOMI

- Miksi USA tukee Baltian maita, mutta ei Suomea?
- Molotov-Ribbentrop –sopimus mahdollisti sodan
- Jo Roosevelt tuomitsi M-R -sopimuksen
- Yhdysvaltain käyttäytyminen ristiriitaista
- NL käytti Lend-lease –tuen harkintansa mukaan
- USA ehdottoman kielteinen M-R –sopimukselle
- US-kongressi odottaa Venäjältä toimenpiteitä
- Suomi on unohdettu USA:n resoluutioista
- Miksi USA ei tuomitse Suomeen kohdistuneita rikoksia?
- Varooko USA syyllistämästä itseään?
- USA:lla 2004 kiinnostava tulkinta Pariisin sopimuksesta
- Onko vain Suomi sitoutunut ETYK-päätöslauselmaan?
- Suomi täysin passiivinen omassa asiassaan
- On valmistauduttava, jotta mahdollisuus tulee

Tämä artikkeli on julkaistu myös Karjalan Kuvalehti no 2:ssa.
http://karjalankuvalehti.com


Miksi USA tukee Baltian maita, mutta ei Suomea?

Yhdysvallat ei II maailmansodassa julistanut sotaa Suomelle, vaikka sen liittolaismaat Yhdistyneet Kuningaskunnat (Iso-Britania), Sosialistinen Neuvostotasavaltain Liitto, Australia, Etelä-Afrikan Unioni, Intia, Kanada, Tsekkoslovia, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta, Uusi-Seelanti ja Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta sen tekivät.

Usein herää kysymys, miksi Yhdysvallat ei avoimesti tue Suomea Karjalan palautuskysymyksessä, vaikka mailla oli ja on edelleen hyvät suhteet, eivätkä ne olleet sodassa keskenään. Vastaavasti voidaan kysyä, miksi Yhdysvaltain pitäisi tukea Suomea palautuskysymyksessä.

Yhdysvallat on vahvasti tukenut Baltian maita; Viroa, Latviaa ja Liettuaa niiden uudelleen itsenäistymispyrkimyksissä ja selviämisessä. Mistä tämä ero johtuu?


Molotov-Ribbentrop –sopimus mahdollisti sodan

Viron, aivan samoin kuin Suomenkin osalta, on lähdettävä perusteista. Keskeinen peruste ja lähtökohta II maailmansodan käynnistämiseksi oli Neuvostoliiton ja Saksan 23.08.1939 allekirjoittama Molotov-Ribbentrop –sopimus.

Tämän sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa nämä kaksi maata yksinkertaisesti jakoivat Euroopan etupiireihinsä.

Lisäpöytäkirjassa asia ilmaistaan selkeästi: ”1. Alueellis-poliittisen uudelleenjärjestelyn sattuessa Baltian maihin (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) kuuluvilla alueilla muodostaa Liettuan pohjoisraja silloin Saksan ja SNTL:n etupiirien rajan. Samalla tunnustetaan molemmin puolin Liettuan intressi Vilnan alueeseen.”

Salainen pöytäkirja lukee Suomen yhdeksi Baltian maista. Ehkä lähtökohtana oli ajatus, että Suomi suhteellisen pienenä Itämeren rantavaltiona on vähämerkityksellinen osa sitä poliittista kahmintapeliä, mitä suuret valtiot kävivät keskenään.


Jo Roosevelt tuomitsi M-R -sopimuksen

Eri vaiheitten jälkeen Baltian maat joutuivat Neuvostoliiton etupiiriin. Etupiiri-käsitteen sisältö tuli yksiselitteisesti näkyville, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen sekä miehitti Viron, Latvian ja Liettuan. Etupiirisopimus oli keskinäinen lupa hyökätä, tuhota, miehittää ja alistaa.

Yhdysvaltain suhtautuminen Molotov-Ribbentrop –sopimukseen on keskeisen tekijä selvitettäessä sen suhtautumista Baltian maiden ja Suomen nykyisiin rajoihin ja poliittiseen vapauteen. Olihan kyseinen sopimus sodan aloittamisen ja jatkotapahtumien kannalta perustavaa laatua olevasta asiakirjasta.

Yhdysvallat on systemaattisesti lukuisissa eri yhteyksissä tuonut yksiselitteisesti esille, ettei se ole tunnustanut tai tunnusta Molotov-Ribbentrop –sopimuksen pohjalta syntyneitä rajoja. Jo presidentti Franklin D Roosevelt tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäystoimet erittäin selkeästi.


Yhdysvaltain käyttäytyminen ristiriitaista

Yhdysvaltain käyttäytyminen on kuitenkin ollut sangen ristiriitaista sekä sotien aikana että sen jälkeen. Toisaalta Yhdysvallat oli tukemassa Kansainliitossa Neuvostoliiton erottamista liiton jäsenyydestä sen hyökättyä itsenäiseen ja rauhanomaiseen Suomeen 30.11.1939.

Kuitenkin jo 11.03.1941 Yhdysvaltain Kongressi hyväksyi Lend-lease –ohjelman, joka antoi Rooseveltille lähes rajoittamattomat valtuudet lähettää sota- ja elintarvikkeita sotaponnisteluja varten Eurooppaan.

Neuvostoliitto sai tästä Lend-lease –avusta Englannin jälkeen kaikkein suurimman osuuden. Kun professori Antti Saarialhon Lend-lease -selvityksessä laskee Neuvostoliiton saaman avun vuosina 1941-45 nykyisen Suomen rasitteeksi kansantuotteen pohjalta, vastaisi se nyt noin 2 200 mrd. dollarin määrää. Summa on kokoluokkana samaa tasoa kuin nykyisen Venäjän virallinen bruttokansantuote.


NL käytti Lend-lease –tuen harkintansa mukaan

Yhdysvaltain tavoitteena oli Neuvostoliiton ja muiden liittolaistensa rahoittamisen kautta tukea Saksan tuhoamista osallistumatta itse sotatoimiin. Syvä ristiriita syntyi siitä, että Neuvostoliitto käytti täysin oman harkintansa mukaan aseita ja materiaaleja myös Suomea ja muita maita kuin Saksaa vastaan.

Noin 3.5 miljoonan kansalaisen Suomea vastaan ei siten ollut vain yksi 21 milj. km2 suuruinen mammutti maailman suurimpine armeijoineen, vaan myös toinen maailman suurvalta Yhdysvallat ja kolmas suurvalta eli brittiläinen imperiumi.

Voidaan hyvin kysyä, mitä kunniaa nämä maat olisivat voineet tuntea tuhoamalla pienen, itsenäisen maan? Suomi kuitenkin ihmeellisesti taistellen säilytti itsenäisyytensä.


USA ehdottoman kielteinen M-R -sopimukselle

Yhdysvaltain asenne Molotov-Ribbentrop –sopimukseen on ollut jyrkän kielteinen, mikä näkyy hyvin Senaatin ja Kongressin resoluutioista (päätöslauselmista). Yhdysvallat ei ole sen mukaan tunnustanut, eikä tunnusta nykyisiä rajoja. Muutama viime vuosikymmenien esimerkki valaisee asiaa.

USA:n Senaatti ilmaisi resoluutiossaan 10.10.1998 seuraavaa: ”... tuomiten 23. elokuuta 1939 tehdyn natsi-neuvosto –hyökkäämättömyys-sopimuksen, … Yhdysvallat ei ole koskaan tunnustanut tätä laitonta ja väkivaltaista miehitystä … ”.

Senaatin resoluutio 14.06.2000 käsittelee vuoden 1940 tapahtumia: ”… Kun miehityksen johdosta Yhdysvallat esitti, että Baltian alueen hankkiminen väkivalloin ei ollut sallittua kansainvälisen lain mukaan ja kieltäytyi tunnustamasta Neuvostoliiton suvereniteettia näihin maihin;”

”… Kun taas 15. heinäkuuta 1940 presidentti Franklin D Roosevelt antoi täytäntöönpanomääräyksen No. 8484, joka jäädytti Baltian varat Yhdysvalloissa estääkseen niitä joutumasta Neuvostoliiton käsiin; Kun puolestaan 23. heinäkuuta 1940 väliaikainen ulkoministeri Sumner Welles antoi ensimmäisen julkisen lausunnon Neuvostoliiton suorittaman Baltian maiden haltuunoton ei-tunnustamisesta, tuomiten toimenpiteen mitä vahvimmin käsittein; …”


US-kongressi odottaa Venäjältä toimenpiteitä

Senaatissa tuotiin 02.08.1989 esille mm. seuraavia vahvoja ilmaisuja: ”Kun salainen lisäprotokolla allekirjoitettiin syyskuun 23. päivä 1939, minkä pohjalta Natsi-Saksa luovutti Liettuan Neuvostoliitolle ja tammikuun 10. päivä 1941 Neuvostoliitto maksoi Natsi-Saksalle 7 500 000 kultadollaria Liettuan lisäosasta; Kun Neuvostoarmeija tunkeutui Liettuaan kesäkuun 15, 1940 sekä Latviaan että Viroon kesäkuun 17, 1940; ...”

Resoluutio jatkuu: ”Kun natsi-neuvosto –sopimuksen olemassaolo on lopullisesti tulossa valoon Neuvostoliitossa, sen laittomat seuraukset pysyvät korjaamatta ja loukkaavat Baltian valtioiden oikeutta harjoittaa niiden täyttä suvereniteettia, mikä on taattu Helsingin sopimuksessa ja muissa kansainvälisissä sopimuksissa".

Resoluutiossaan 23.06.2006 Senaatti totesi: ”Kongressin tarkoitus on, että Venäjän federaation hallituksen pitäisi tehdä selvä ja yksiselitteinen myönnytys ja laittoman miehityksen ja anneksoinnin tuomitseminen siitä, minkä Neuvostoliitto teki vuodesta 1940 vuoteen 1991 Baltian maille Virolle, Latvialle ja Liettualle, minkä [myönnytyksen] seurauksena tulee olemaan hyvän tahdon huomattava lisääntyminen uhreina olleissa ihmisissä ja mikä kehittää alueellista tasapainoa”.


Suomi on unohdettu USA:n resoluutioista

Yhdysvaltain kannan on tuonut selvästi esiin ulkoministeri James Baker Moskovassa 1991. Vastapainoksi Venäjän presidentti Boris Jeltsin ja presidentti Vladimir Putin ovat omina presidenttiaikoinaan yksiselitteisesti tuominneet Molotov-Ribbentrop –sopimuksen.

Senaattori Hillary Rodham Clinton todisti Senaatissa 16.07.2002: ”Omaisuuden korvaaminen Keski- ja Itä-Euroopassa … Omaisuuden korvaaminen amerikkalaisille kantajille jatkuu ongelmakysymyksenä, joka Itä- ja Keski-Euroopan hallitusten ja kansalaisten tulee ottaa vakavasti.”

Eihän omaisuuden korvaamiseen tarvitsisi kiinnittää huomiota, jos sen nykyinen omistussuhde ja –perusta olisi riidaton.

Kun Senaatin resoluutioita tutkii II maailmansodan alkuvaiheista lähtien, niissä ilmeisesti Molotov-Ribbentrop –sopimuksen tuomitsemisen yhteydessä sana Finland mainitaan vain yhden ainoan kerran – samalla tavoin suluissa kuin alkuperäisessäkin salaisessa protokollassa. Sen sijaan Viro, Latvia ja Liettua mainitaan myös nimeltä useissa tapauksissa.


Miksi USA ei tuomitse Suomeen kohdistuneita rikoksia?

Molotov-Ribbentrop –sopimuksen pohjalta Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, ryösti Suomelta alueita ja maksatti oman hyökkäyksensä seuraukset Suomella. Neuvostoliitto ”laillisti” Suomeen kohdistuneet väkivallanteot Pariisin rauhansopimuksessa 1947.

Miksi Yhdysvallat ei yhtä yksiselitteisesti tuomitse Neuvostoliiton toimia Suomen osalta kuin se tekee Baltian maiden osalta? Miksi Yhdysvallat ei vaadi, että Venäjän on poistuttava Suomen alueelta ja maksettava takaisin Suomen maksamat sotakorvaukset ja sodan taloudellinen rasite?

Kyse ei ole Suomelle vähäisistä summista. Pelkästään sotakorvaukset ovat nykyisen Suomen rasitteeksi laskettuina 50 – 60 mrd. euroa. Muuttamalla asiaa tutkineen professori Ilkka Nummelan laskelmat nykyisen Suomen rasitteeksi, sotien taloudellinen rasite oli kaikkiaan lähes 500 mrd. euroa. Henkisiä ja ihmishenkiin liittyviä menetyksiä on mahdotonta edes arvioida.


Varooko USA syyllistämästä itseään?

Ehkä yksi syy USA:n reagoimatomuuteen on ollut se, ettei Neuvostoliitto kyennyt valloittamaan pientä Suomea, joten maailmanvallan mittakaavassa 45 000 km2 menetys oli lopulta sangen pieni. Suomen mittakaavassa kyseessä olivat elintärkeät Suomen osat ja noin 12 % jäljelle jääneestä pinta-alasta.

Vahvemmaksi syyksi voidaan kuitenkin arvioida syyllisyyskysymys. Jos Yhdysvallat nyt vaatisi kaikkien Molotov-Ribbentrop –sopimuksen aiheuttamien menetysten korvaamista ja korjaamista, sen olisi itsekin tunnustettava osallisuutensa ja syyllisyytensä tapahtumiin.


USA:lla 2004 kiinnostava tulkinta Pariisin sopimuksesta

Lieneekö näillä ajatelmilla ollut osuutta asiaan, kun Yhdysvaltain Ulkoministeriön nettisivuilla vuonna 2004 yksiselitteisesti julistettiin: ”Vuonna 1947 ja 1948 allekirjoitetut sopimukset Neuvostoliiton kanssa mukaan lukien Suomen velvoitteet ja rajoitukset SNTL:n suhteen yhtä hyvin kuin Suomen alueelliset myönnytykset; molemmat on kumottu 1991 alkaen Suomen toimesta Neuvostoliiton hajoamisen vuoksi”.

Jos tämä ilmoitus olisi pantu toimeen, se olisi tarkoittanut Pariisin rauhansopimuksen purkamista ja pakkoluovutettujen alueitten palauttamista yksipuolisesti Suomen toimesta.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Ja verraten pian USA:n Ulkoministeriön nettisivujen teksti muutettiin paljon varovaisemmaksi ja lähemmäksi virallisen Suomen toteuttamaa linjaa.


Onko vain Suomi sitoutunut ETYK-päätöslauselmaan?

Valtiosihteeri Jukka Valtasaari totesi Karjalan Liiton seminaarissa 19.05.1998: ”Suomen ja Venäjän raja on vahvistettu kansainvälisoikeudellisesti vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksessa ja ETYK:n päätösasiakirjassa sekä Suomen ja Venäjän suhteiden perussopimuksessa vuodelta 1992 hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana ETYK:n päätöslauselman mukaisesti”.

”Tämä tarkoittaa, että Suomi on sitoutunut rajojen loukkaamattomuuteen. Päätösasiakirjan mukaan rajoja voidaan muuttaa vain rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse. Tämä edellyttää, että molemmat osapuolet ovat kiinnostuneet muuttamaan vallitsevaa olotilaa, mitä kiinnostusta Venäjällä ei tällä hetkellä ole.”

Lausuman sanamuoto on sikäli hämmentävä, että siinä korostetaan vain Suomen sitoutumista rajojen loukkaamattomuuteen. Yleensähän sopimus koskee molempia osapuolia. Lause kuvastaa hyvin Suomen itse itsensä alistavaa asemaa.


Suomi täysin passiivinen omassa asiassaan

Valtasaaren tekstistä tulee selvästi esille yksi syy siihen, miksi Yhdysvallat tai mikään kansainvälinen yhteisö ei tue Molotov-Ribbentrop –sopimuksen seurausten purkamista Suomen osalta, kuten ne ovat tukeneet vastaavaa Baltian maiden osalta.

Pääsyynä on Suomen oma passiivisuus. Virallinen Suomi on kuin uppotukki, joka ei itse liikahda mihinkään tässä asiassa, vaan odottaa Venäjän suosionosoitusta ja kiinnostusta. Tällainen olotila on uhriksi joutuneen valtion osalta hyvin arveluttava ja tuottaa varman negatiivisen tuloksen. Kun mitään ei tehdä, mitään ei saavuteta.

Virallinen Suomi siten haluaa pysyä uhrina ja sodan häviäjänä ja menettäjänä. Tällaista vastaavaa tilannetta olisi täysin mahdotonta edes kuvitella tapahtuvan Venäjällä. Suomessa se näyttää onnistuvan jopa kiitettävästi, mitä mm. sotasyyllisyyden väärä ylläpitäminen yhä osoittaa.


On valmistauduttava, jotta mahdollisuus tulee

Presidentti Martti Ahtisaari totesi ETYK:n Helsingin päätösasiakirjan allekirjoittamisen 20-vuotisjuhlassa 01.08.1995 mm. seuraavaa:

”ETY-prosessi nähtiin laajasti rauhansopimuksen korvikkeena ja vakauden varmistajana. Toisaalta Helsingin päätösasiakirjassa hyväksyttiin yhteiset periaatteet valtioiden väliselle käyttäytymiselle ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Pitemmällä aikavälillä ETY-prosessi loi edellytyksiä syvälliselle muutokselle Euroopassa.”

Suomalaisten evakkojen ihmisoikeudet ovat yhä toteutumatta. Eivätkä pelkästään evakkojen, vaan kaikkien Suomen kansalaisten. Muutosta ei ole vielä tapahtunut, mutta muutos tapahtuu.

Abraham Lincoln on ilmaissut totuuden, joka osoittaa, ettei toivottomalla odottamisella saada mitään tuloksia aikaiseksi: ”Minä valmistaudun ja yhtenä päivänä mahdollisuuteni tulee”. Mikä on suomalaisten päättäjien vastuu tämän päivän positiivisten edellytysten luomisessa, jotta muutos voi tapahtua?