Date: March 29th 2010

Tiedote 29.03.2010, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net


http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1922&author=10
KUNNIA VAI TUOMIOISTUIMEN TUOMIO?

- Pääministeri sekottaa kunnian ja tuomion
- Uskaltaako hallitus toimia perustuslain mukaisesti?
- Onko poliittisella johdolla kunniantuntoa?
- Painostaako poliittinen johto oikeusviranomaisia?
- Liturginen sanahelinä ei muuta tuomioita
- Mitä hallitus pelkää tuomioiden purkamisessa?
- Suomen oikeusvaltiostatus puntarissa

Sotasyyllisyydestä sanoin ja kuvin:
http://karjalankuvalehti.com / Karjalan Kuvalehti


Pääministeri sekottaa kunnian ja tuomion

Pääministeri Matti Vanhanen toistelee eri yhteyksissä sotasyyllisten tuomioista, etteivät he menettäneet kunniaansa, joten mitään ei tarvitse palauttaa. Miksi pääministeri sekottaa kaksi asiaa: kunnian menetys ja tuomioistuimen perustuslain vastainen tuomio?

Sotasyyllisyysoikeus ei jakanut kunnianmenetyksiä, vaan perustuslain vastaisia tuomioita. Se tuomitsi Vanhasenkin edeltäjän sotasyylliseksi nimettynä rikollisena vankeuteen. Joten nykyinenkin pääministeri on yhä syyllinen sotaan ja tällä kertaa omasta haluttomuudestaan korjata asiaa.

Mitä hyötyä on toistella vain kunnia-sanaa? Muistetaan mainita, ettei kunniaa menetetty, mutta tuomioiden purkaminen unohdetaan täysin tai väitetään virheellisesti sen olevan mahdotonta.


Uskaltaako hallitus toimia perustuslain mukaisesti?

Eduskunta kykeni 1945 säätämään perustuslain vastaisen lain. Eikö hallitus kykene valmistelemaan yhden lauseen muutosta oikeudenkäymiskaareen ja eduskunta antamaan perustuslain mukaisen lain?

On sangen hämmentävää seurata ylimmän poliittisen johdon lausahduksia sotasyyllisyystuomioiden purkamisesta. Koska ilmeisesti oma rohkeus tai itselle arvioitu etu painaa vaakalaudassa eniten, asia halutaan sotkea perusteellisesti keskittymällä kunniaan.

Kunnia on seuraus, ei se ole asian ydin. Rikolliseksi tuomittu kuritushuonevanki on täysin jotain muuta kuin kunnioitusta ansaitseva presidentti.

Kunnia ei tule poliitikkojen sanahelinästä. Se tulee teoista. Tuomio on ikuisesti oikeuden kirjoissa oleva päätös, joka voidaan muuttaa vain toisella tuomiolla.


Onko poliittisella johdolla kunniantuntoa?

Kunnia on tärkeä asia, mutta se on eri asia kuin tuomioistuimen antama tuomio. Voidaan kysyä, onko poliittisella johdollamme kunniantuntoa jäljellä, kun se vuodesta toiseen pitää sotasyyllisinä tuomittujen tuomioita voimassa antamatta oikeudelle mahdollisuutta korjata asiaa?

Kyse ei ole tietämättömyydestä. Valtionjohto tietää erittäin hyvin, että Korkein oikeus voi ottaa purkamisasian esille, kun sille annetaan siihen mahdollisuus.

Poliittinen johto ja eduskunta antavat tämän mahdollisuuden lisäämällä Oikeudenkäymiskaaren 31. luvun 8 §:ään lauseen: ”KKO:lle annetaan toimivalta purkaa poikkeuslain perusteella rikosasiassa annetut tuomiot”.

Onko tällaisen lakimuutoksen valmistelu vaikeaa? Se ei varmastikaan ole ylivoimaista oikeusministeriölle, joka työkseen laatii lakiehdotuksia. Se ei ole ongelmallinen eduskunnallekaan, joka työkseen käsittelee lakiehdotuksia ja päättää niistä.


Painostaako poliittinen johto oikeusviranomaisia?

Painostaako valtionjohto suoraan tai välillisesti korkeita oikeusviranomaisia, etteivät he katso omaavansa kompetenssia lähteä käsittelemään sotasyyllisyystuomioiden purkamista? Eikö oikeusviranomaisilla ole rohkeutta toimia valansa mukaisesti?

Miten on selitettävissä, että KKO kylläkin on kahdesti katsonut, että tuomiot ovat perustuslain vastaisia, mutta ei tee mitään? KKO:lla on usean oikeusoppineen mukaan jo kuninkaalta 1734 lain mukaan periytynyt oikeus toimia ylempänä oikeusasteena, ellei muuta oikeusastetta ole määrätty tähän tehtävään.

Miten on selitettävissä se, että Oikeuskansleri on päätöksessään katsonut, että tuomiot olivat perustuslain vastaisia, silti hän ei tee mitään asian hyväksi?


Liturginen sanahelinä ei muuta tuomioita

Jotain on suomalaisten päättäjien oikeudentunnossa ja perustuslain mukaisessa ajattelussa pahasti vialla, kun oikeusistuimen tuomio selkeästi todetaan perustuslain vastaiseksi ja sitten nostetaan kädet pystyyn.

Oikeusvaltiossa poliittiset päättäjät ja oiekusviranomaiset ryhtyvät purkamaan sellaisia tuomioita, jotka tiedetään vääriksi.

Pääministeri esittämät puheet liturgisesta kunnianpalautuksesta ovat poliittista sanahelinää, joilla ei ole mitän todellisuuspohjaa. Miten tuomittujen kunnia voisi sanahelinän kautta palautua, kun he yhä pysyvät tuomittuina rikollisina?


Mitä hallitus pelkää tuomioiden purkamisessa?

Vain uusi tuomio voi poistaa sotasyyllisten perustuslain vastaiset tuomiot. Eduskunnassa asian ovat nyt selkeästi ottaneet esille Bjarne Kallis ja Raimo Vistbacka. Edustaja Arja Karhuvaara otti asian esille sotarikoslain harmonisoinnin yhteydessä.

Kansanedustaja Tuulikki Ukkola on ottanut asian esille, samoin edustaja Eero Heinäluoma sekä eräät muut kansanedustajat.


Suomen oikeusvaltiostatus puntarissa

Puuttuuko hallitukselta rohkeus tämän asian hoitamiseen vai pelkääkö se joidenkin etujensa vaarantuvan, jos asia otetaan esille. Vanha neuvostopelko on jo syytä heittää romukoppaan ja aloittaa uudelta pöydältä.

Perustuslain vastaisten sotasyyllisyystuomioiden purkamisessa kyse on samalla Suomen oikeusvaltiostatuksesta.

Miten pääministeri Vanhanen perustelee, että Suomi on oikeusvaltio, kun se samalla KKO:n ja oikeuskanslerin suulla vahvistaa itsensä sotasyylliseksi ja sodanaikaiset johtajat tuomituiksi rikollisiksi? Miksi hallitus ei toimi tässä asiassa?