Date: March 28th 2010

Tiedote 28.03.2010, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net


http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1920&author=10
SUKULAISUUS JA PERUSTUSLAIN VASTAISUUS

- Sotasyylliset tuomittiin rikollisina
- Perustuslain vastaisuutta ei kyetä kumoamaan
- Kysyykö tuomioistuin sukulaisten kantaa?
- Kysyykö tuomioistuin poliittisen johdon kantaa?
- Poliittiset tuomiot on raskauttava asia
- Miksi sinä hyväksyisit väärät tuomiot?
- Perustuslain vastaisuus on purkuperuste


Sotasyylliset tuomittiin rikollisina

Onko sotasyyllisyysasia vain rikollisina tuomittujen ns. sotasyyllisten sukulaisten asia? Ei ole, sillä tuomituista yksikään ei ollut vain yksityishenkilö, eikä heistä ketään tuomittu nimenomaan yksityisenä henkilönä.

Jokainen sotasyyllisenä rikollisena tuomittu tuomittiin siksi, että hän kantoi vastuuta tietystä yhteiskunnallisesta tehtäväkokonaisuudesta.

Tuomitut olivat siten mitä suurimmassa määrin julkisuuden henkilöitä. He edustivat koko kansaa tehtävissään. Kuka heistä onnistui siinä paremmin, kuka huonommin.

Tuomittujen omaisten mielipiteet ovat arvokkaita ja heidän tahtoaan on asiallista kuunnella. Mutta se ei voi olla ratkaiseva tekijä tai este sille, että koko Suomeen kohdistettu syyllisyyttä tulee tarkastella perustuslain näkökulmasta ja ryhtyä sen vaatimiin toimenpiteisiin. Sukulaisuus ei ole perustuslakia ylittävä asia.


Perustuslain vastaisuutta ei kyetä kumoamaan

Miksi tuomiot pitäisi purkaa? Painavin syy siihen on niiden perustuslainvastaisuus. Ei ole olemassa sellaista argumenttia, jolla tämä tosiasia voitaisiin mitätöidä. Kun tuomio on perustuslain vastainen, se ei silloin ole Suomen lain mukainen, eikä oikea.


Kysyykö tuomioistuin sukulaisten kantaa?

Kun sotasyyllisyystuomioita annettiin, kyselikö tuomioistuin silloin omaisten kantaa ennen tuomioidenn antamista? Kysyttiinkö, haluatteko te nyt, että nämä julkisessa virassa olevat henkilöt tuomitaan vai vapautettaisiinko heidät?

Kysyykö tuomioistuin nykyään omaisten kantaa siihen, pitäisikö tuomio antaa vai ei? Ei kysynyt 1946, ei kysy nykyään. Tuomioistuin antaa päätöksensä harkintansa mukaan kyselemättä syytettyjen sukulaisten mielipiteitä. Ei tuomioistuin saa olla mielipidemittauslaitos.

Oltaisiin melkoisessa poliittisoikeudellisessa suossa, jos tuomioiden osalta ryhdyttäisiin sukulaiskyselyihin, haluavatko he, että tuomio käsitellään korkeammassa oikeusasteessa tai haluavatko he, että vankeusrangaistus tuomitaan lakien mukaisesti. Oikeuslaitos toimikoon sille annetun tehtävän mukaisesti.


Kysyykö tuomioistuin poliittisen johdon kantaa?

Kysytäänkö poliittiselta johdolta, haluaako se, että tietty henkilö tuomitaan jostakin rikokseksi katsottavasta asiasta vai päättääkö poliittinen johto pitää henkilön syyttömänä? Ei kysytä, ei ainakaan ole oikeutta kysyä. Ei ollut 1946, ei ole nyt.

Poliitikot älkööt sotkeutuko tuomioiden antamiseen tai purkamiseen. Se on tuomioistuimen asia. Se, että J K Paasikivi pääministerinä erittäin vahvasti puuttui tuomioihin tultuaan Valvontakomission painostuksen alaiseksi, osoitti vain hänen heikkouttaan ja poliittista ajatteluaan. Ei se edustanut juridista päätösvaltaa.


Poliittiset tuomiot on raskauttava asia

Poliitikkojen sekaantuminen tuomioihin 1946 oli erittäin raskauttava asia ja lisäsi perustuslain vastaisuutta. Olisi vielä huonompi asia, jos poliitikot nyt uudelleen sekottelisivat pakkaa ja he päättäisivät, ovatko tuomitut syyllisiä vai ei. Tai he spekuloisivat sillä, tulisiko oikeudelle antaa mahdollisuus korjata perustuslain vastaiset tuomiot.

Poliitikkojen on yksinkertaisesti annettava oikeudelle tällainen mahdollisuus. Siihen Suomi on sitoutunut jo lakien EU-harmonisoinnissa. On aina oltava ainakin yksi oikeusinstanssi, johon tuomiosta voidaan valittaa.

Ei poliitikkojen tarvitse antaa sotasyyllisyyttä varten tätä väärän tuomion korjaamismahdollisuutta, vaan se on annettava niin yleisenä, että sitä voidaan muihinkin ilmiselviin oikeusloukkauksiin käyttää.


Miksi sinä hyväksyisit väärät tuomiot?

Miksi me hyväksyisimme väärän sotasyyllisyyden? Miksi joku meistä haluaisi olla syyllisen maan kansalainen vain siksi, että kansan puolesta toimintamandaatin saaneet johtajat tuomittiin ja nyt heidän sukulaisensa pelkäävät ottaa asiaa esille?

Kyse on maan edusta. Voiko raskas syyllisyys sotaan olla maan etu? Oliko se maan etu, että Suomella maksatettiin sotakorvaukset, jotka nykyiselle yhteiskunnalle rasitteeksi laskettuna olisivat 50 – 60 mrd. euroa? Tai oliko se etu, että vastaavasti laskettuna Suomen maksettaviksi tulleet sodan taloudelliset rasitteet olivat samalla tavoin laskettuina yhteensä noin 500 mrd. euroa?


Perustuslain vastaisuus on purkuperuste

Onko se Suomen etu ja onko se oikein, että Pariisin rauhansopimuksessa edelleen lukee, että Suomi oli sotaan syyllinen? Voitaneen sanoa, ettei sellaisen asianlaidan ylläpitämisessä enää ole mitään järkeä.

Purkamistoimien aloittaminen on oikeusviranomaisten tehtävä. On oikeuden syvää loukkausta, kun KKO, oikeuskansleri ja oikeusministeriön työryhmä todistavat monen professorin ja tuomarin oheella, että tuomiot olivat perustuslain vastaisia. Mutta silti niitä pidetään voimassa.

Syyllisyyden ylläpitämiseen on mahdotonta nähdä sellaisia painavia syitä, minkä vuoksi suomalaisten tulisi hyväksyä perustuslain vastaisiksi todistetut tuomiot. Joten tuomiot on purettava.