Date: March 13th 2010

Tiedote 12.03.2010, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net


http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1914&author=10
ONKO SOTASYYLLISTEN SUOMI OIKEUSVALTIO?

- Sotasyyllisyystyöryhmän raportti julki
- Korvaako rehabilitaatio oikeusvaltioperiaatteen?
- Brax vie liturgisen ehdotuksen valtiojohdolle
- Kallis kysyi sotasyyllisyydessä eduskunnassa
- Eikö perustuslain noudattaminen olekaan tärkeää?
- Brax painotti tasapuolisuutta
- Olivatko tuomiot korkeita kunniamerkkejä?
- Tuomio ei poistu kuin uudella tuomiolla
- Sipposen yksinkertainen OK-muutos
- Työryhmä käytti valikoiden asiantuntijoita
- Eikö eri mieltä oleviakin kannattaisi kuulla?
- Työryhmä leimasi Suomen sotasyylliseksi
- Miksi uhria yhä rangaistaan väärin perustein?
- Teot ratkaisevat tuomion, eivät mielipiteet
- Selvityksessä politiikka vahvasti mukana
- Mitä oikeusviranomaiset vielä odottavat?
- Työryhmän raportti luettavissa


Sotasyyllisyystyöryhmän raportti julki

Oikeusministeri Tuija Braxin asettama kahden hengen sotasyyllisyystyöryhmä esitteli selvityksensä 12.03.2010. Työryhmän puheenjohtajana on toiminut oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedt ja jäsenenä oikeustieteen lisensiaatti Stiina Löytömäki.

Työryhmä ehdottaa oikeusvaltioperiaatteelle täydellisesti uudenlaista tulkintaa: sotasyyllisten tuomiot olivat kylläkin oikeusvaltioperiaatteen vastaisia, joten tätä oikeusvaltioperiaatteen vastaisuutta on jatkettava.

Tuomioita ei saa purkaa, mutta ne voidaan vahvistaa poliittisella liturgialla perustuslain vastaisiksi.


Korvaako rehabilitaatio oikeusvaltioperiaatteen?

Työryhmän ja oikeusministerin kanta on erittäin hämmentävä, koska se yhdellä sysäyksellä heittää oikeusvaltioperiaatteen romukoppaan ja tuo tilalle poliittisen rehabilitaation perinteiseen neuvostotyyliin.

Suomi antoi maan sodasta pelastaneille johtajilleen palkkioksi vankilatuomiot. Nyt oikeusministeriö suosittaa tämän saman ”hoitokeinon” jatkamista, ettei sen käsityksen mukainen oikeusvaltioperiaate vain murenisi tai tasapuolisuus vaarantuisi.

Onko oikeusvaltioperiaate ja perustuslain vastaisten tuomioiden jatkuva ylläpito siten jotenkin yhteensovitettavia, kuten oikeusministeriön kanta näyttäisi olevan?


Brax vie liturgisen ehdotuksen valtiojohdolle

Työryhmän toimeksiantona oli laatia selvitys 21.02.1946 sotaan syyllisinä tuomittujen oikeudellisen kohtelun mahdollistaneesta lainsäädännöstä, oikeudenkäynnistä ja tuomioista oikeusvaltion periaatteiden näkökulmasta.

Oikeusministeri Braxin ilmoitus työryhmästä herätti ihmiset ajattelemaan, että ehkä lopulta oikeus toteutuu ja maan johtajien perustuslain vastaiset tuomiot puretaan. Sitä edellyttää oikeusvaltioperiaate ja kansalaisten oikeustaju.

Kuitenkin: ”Selvityksen tekijät päätyvät juridisen tien, lainsäädännön ja tuomioistuinkäsittelyn sijasta suosittelemaan sitä, että julkinen valta jollakin muulla tavoin tunnustaisi tapahtuneet oikeudenloukkaukset. Vien tämän viestin pääministerille ja tasavallan presidentille”, sanoi Brax.


Kallis kysyi sotasyyllisyydessä eduskunnassa

Eduskunnasta on löytynyt rohkeutta kysyä sotasyyllisyystuomioiden purkamisesta. Kansanedustaja Bjarne Kallis totesi 04.02.2010 eduskunnan kyselytunnilla:”... suuri enemmistö kansasta on sitä mieltä, että tämä tuomio pitäisi purkaa. Ilmeisesti kansanedustajatkin ovat samaa mieltä.”

Kallis kysyi Braxilta: ”Tuleeko hallitukselta esitys niin, että tämä perustuslain vastainen tuomio purettaisiin?”

Oikeusministerin vastaus ei antanut asiaan uusia eväitä, vaan viittasi nyt esitettyn työryhmän työhön. Kuitenkin oikeusministeri Brax ilmoitti vielä lokakuussa 2008, että ”puuttuminen erittäin traumaattiseen oikeudenkäyntiin aiotaan miettiä tarkkaan, ja asia viedään tarvittaessa hallituksen ja eduskunnan käsiteltäväksi” ((HS 21.10.08). Brax ei kuitenkaan halunut spekuloida tuomioiden purkamismahdollisuudella.

Viekö Brax asian eduskuntaan vai haudataanko se hallitukseen tai presidentin tai pääministerin kauniiseen puheeseen suurten kunniamerkkien loisteessa?


Eikö perustuslain noudattaminen olekaan tärkeää?

Raportin pikaisen selailun ja oikeusministeriön esittelytilaisuuden jälkeen jää hämmentynyt olotila. Ovatko työryhmä ja oikeusministeri todella tarkastelleet asiaa oikeusvaltion periaatteiden näkökulmasta? Eikö tärkein oikeusvaltion periaate olekaan perustuslain noudattaminen, rikosten tuomitseminen ja väärien tuomioiden korjaaminen?

Sotasyyllisyysprosessi oli poliittisesti painotettu, painostettu ja väritetty näytelmä. Sen seurauksena kahdeksan sodanaikaista suomalaista johtajaa tuomittiin sotaan syyllisinä vankeusrangaistuksiin. Eivät tuomiot olleet mitään silmänlumetta tai poliittista hauskaa kaskuilua. Tuomiot veivät tuomitut vankilaan.

Työryhmä toteaa yksiselitteisesti, että laki oli taannehtiva, tuomioistuin erillinen ja osa tuomareista oli jäävejä. Vaikka lainsäätämisprosessi oli perustuslain mukainen, eivät tuomiot ole sitä.


Brax painotti tasapuolisuutta

Oikeusministeri Brax painotti puheessaan sitä, että ”Selvitys sisältää myös vakavan sanoman siitä, että oikeusvaltion periaatteista on luovuttu Suomessa muissakin tilanteissa. ... Kansakunnan historiallisen identiteetin kannalta on tärkeää, että oikeudenloukkauksia kokeneet otetaan huomioon tasapuolisesti.”

Onko se jotenkin hyväksyttävää, että sotasyyllisyysasiassa luovuttiin oikeusvaltion periaatteista 1946 ja niistä luovutaan nytkin? Onko rikoksesta tuomitsematta jättämisen tai väärän rikostuomion korjaamisen esteenä oikeusvaltiossa se, että on muitakin tilanteita, joissa rikoksia on tehty?

Tällainen argumentointi on poikkeuksellisen heikolla pohjalla, sillä ei ole mitään juridista pohjaa. Se on poliittista sananhelinää, jolla ihmiset halutaan tuudittaa uskomaan, että valtakunnassa kaikki on hyvin – vaikka oikeusvaltioperiaate tarkoittaakin poliittisen pelin ja väkivallan tulosten hyväksymistä.


Olivatko tuomiot korkeita kunniamerkkejä?

Oikeusministeriö, joka oikeusministerin vahvistuksen mukaan on poliittinen, eduskunnalle vastuullinen elin, ei siten ole sitoutunut oikeudenmukaisuuteen tai oikeusvaltioperiaatteeseen, vaan politiikkaan. Sotasyyllisyystuomiot siten edelleen katsotaan jonkinlaisina lisäkunniamerkkeinä, eikä oikeuden tapahtumana.

Jos työryhmän jäsenten ja oikeusministerin tahto tapahtuu, väärät tuomiot jäävät yhä voimaan ja pysyvät ikuisesti. Suomi on ja pysyy syyllisenä. Yksikään tuomioistuimen tuomio ei poistu liturgisilla toimenpiteillä tai muilla poliittisilla tempuilla.

Herää todella kysymys, miten kansalaiset voivat luottaa oikeusministeriöön, hallitukseen, oikeuskansleriin, korkeimpaan oikeuteen, kun mitään näistä tahoista ei kiinnosta oikeuden toteuttaminen?


Tuomio ei poistu kuin uudella tuomiolla

Tiedotustilaisuudessa kummastutti se, että ratkaisuvaihtoehdoista tuotiin esille pelkkä valtakunnallinen keskustelu, asian ratkaisuun soveltumaton tuomioiden purkaminen erillislain avulla ja oikeudenloukkausten jonkinlainen tunnustaminen.

Keskustelu ei poista perustuslain vastaisia tuomioita. Oikeudenloukkausten poliittinen tunnustaminen on poliittinen manooveri, jolla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Se ei muuta tuomioita. Se ei muuta Suomen syyllisyyttä.

Poliittinen rehabilitaatio vain mutkistaa asiaa. Presidentti Tarja Halonen sanoi Pariisin ulkopoliittisessa instituutissa 01.03.2005, että Suomi kävi erillissotaa, oli sotiin syytön ja saavutti puolustusvoittoja. Muuttuiko Pariisin rauhansopimuksen teksti tai eri maiden historiankirjoitusten opetukset Suomen syyllisyydestä? Eivät muuttuneet.


Sipposen yksinkertainen OK-muutos

Kun tohtori Lindstediltä tiedusteltiin, onko professori Kauko Sipposen esille tuoma Oikeudenkäymiskaaren 31. luvun 8 §:ään tehtävä yhden lauseen lisäys tuttu, hän myönsi asian. Tämä lisäys on kattava: ”KKO:lle annetaan toimivalta purkaa erityistuomioistuimien rikosasioissa antamat tuomiot”.

Tämä yhden lauseen lakimuutos rinnastettiin uuteen purkavaan lakiin, joka oikeusministeriön mielestä olisi KKO:ta kohtaan painostusta. Selitys on oikeusvaltioperiaatteen pohjalta sangen huolestuttava, jos oikeusministeriö katsoo KKO:n olevan niin vahvasti poliittisesti ohjailtavissa oleva.

Erityisesti professori Sipposen muotoilema ytimekäs lisäys antaa KKO:lle kompetenssiin, jota se on ilmoittanut olevansa sotasyyllisyystuomioiden purkamisessa vailla. Samalla tämä päätös harmonisoi Suomen lainsäädäntöä EU-lakien mukaiseksi. Aina on oltava vähintään yksi instanssi, mihin tuomioistuimen päätöksestä voidaan valittaa.


Työryhmä käytti valikoiden asiantuntijoita

Lindstedtin ja Löytömäen raportti herättää kysymyksiä, koska siinä on lähteitä ja asiantuntijoita käytetty valikoivasti. Erityisesti on haluttu mainita professori Dan Fränden, professori Lauri Hannikainen ja valt. tohtori Jukka Tarkka.

Pieni perehtyminen kunkin erityisen asiantuntijan toimintaan luonee kuvaa siitä, että ennalta on voitu arvioida hyvin, mikä tulee olemaan syvällisten keskustelujen tulos.

Tarkka mm. kirjoitti väitöskirjansa sotasyyllisyydestä käyttäen vain suomalaista aineistoa, ts. pääosin koko prosessiin aivan keskeisesti vaikuttaneen oikeusministeri Urho Kekkosen aineistoa.


Eikö eri mieltä oleviakin kannattaisi kuulla?

Herää kysymys, miksi työryhmä ei ole haastatellut esim. jo presidentti Kekkosen kansliapäällikkönä toiminutta professori Kauko Sipposta, jonka asiantuntemus juridiikan alalla on mittava?

Tai professori Jyrki Virolaista tai käytännössä sotasyyllisyysasiaan paljon perehtynyttä asianajaja, varatuomari Kari Silvennoista?

Eikö lähteenä mainitusta tohtori Hannu Rautkallion Sotasyyllisyyden asiakirjat -teoksesta olisi löytynyt lisäaineistoa?


Työryhmä leimasi Suomen sotasyylliseksi

Oikeusvaltioperiaatteen kannalta ehkä arveluttavin faktaksi kirjoitettu toteama on Suomen sotasyyllisyys. Oikeusministeriön tiedotteessa asia ilmaistaan yksiselitteisesti: ”Sotasyyllisyyskysymyksen kansainvälisoikeudellisen arvioinnin perusteella tutkijat päätyvät johtopäätökseen, että Suomen hyökkäys Neuvostoliittoon eli jatkosota oli kansainvälisen oikeuden vastainen myös senaikaisen kansainvälisen lainsäädännön perusteella”.

Työryhmä on siten hyväksynyt Neuvostoliiton ja Venäjän sekä joidenkin suomalaisten tutkijoiden käsitykset totuutena siitä, että Suomi oli jatkosodan aloittaja ja hyökkääjä. Tämä menee käytännössä paljon pitemmälle, mitä sotasyyllisyystuomioistuimessa mentiin. Tuomioistuin ei käsitellyt Suomen syyllisyyttä sotaan.

Ei myöskään sotasyyllisyyslaki perustu siihen, että Suomi oli sotasyyllinen. Ei Suomea tuomittu kuin välillisesti tuomitsemalla sen johtajat. Muistiossa todetaan, että ”yksilöiden vastuu hyökkäyssodasta tuli kuitenkin voimaan kansainvälisessä oikeudessa vasta myöhemmin”, joten mistä tämä varmuus Suomen syyllisyydestä on kyetty kehittämään?


Miksi uhria yhä rangaistaan väärin perustein?

Muistiossa tarkastelun outous jatkuu: ”Tutkijat muistuttavat, että kansainvälisten kriisien jälkipuintien yhteydessä oikeutta soveltavat yleensä voittajat häviäjiin, ja näin ollen voittajien toimet – kuten vaikkapa Neuvostoliiton hyökkäys talvisodassa – eivät tule juridisen tarkastelun kohteeksi”.

Mikä työryhmää ja oikeusministeriötä esti tarkastelemasta asiaa aidosti oikeusvaltion näkökulmasta? Mikä esti tarkastelemasta talvisotaa ja sen vaikutusta jatkosotaan ja siten koko syyllisyyskysymystä reaalisesta lähtökohdasta? Koko jatkosotaa ei olisi olemassakaan ilman talvisotaa.


Teot ratkaisevat tuomion, eivät mielipiteet

Muistion laatijat sinänsä tuovat aivan oikein esille, että ”Mahdollisen sotasyyllisinä tuomittuja hyvittävän toimen tulisi siten vahvistaa oikeusvaltiota. Toimenpiteen tulisi olla tasapuolinen.”

Mitä tasapuolisuutta on siinä, että väärät tuomiot jätetään voimaan? Löytyykö tällaiselle ratkaisulle lakikirjasta joku peruste? Vai onko poliittinen tarkoituksenmukaisuus niin suuri, että se ylittää lain ja oikeuden?

Tasapuolinen korjaaminen tarkoittaa sitä, että sotasyyllisten tuomiot on väärinä purettava. Samoin asekätkijöiden tuomiot on purettava. Eivät ne ole mihinkään liturgisella kaunopuheella hävinneet.

Jos Suomen ensimmäisen vapaussodan jälkeen tehtiin vääriä tuomioita, ne on purettava. Ei ole mitään oikeutta pitää syyttömiä ihmisiä syyllisinä, olivat heidän yhteiskunnalliset näkemyksensä kuinka punaisia tahansa. Teot ratkaisevat tuomion, eivät mielipiteet.


Selvityksessä politiikka vahvasti mukana

Työryhmän tulosten poliittista tarkoituksenmukaisuutta voitiin odottaa. On arvokas asia, että tällainen kansan oikeustajua hiertävä asia tutkitaan. Mutta tehtiinkö selvitys oikeudellisista vai poliittista perusteista lähtien ja oikeusvaltion periaatteista vai poliittisen tarkoituksenmukaisuuden periaatteista?

Suomalaisten käsitys sotasyyllisyysasiasta oikeudenmukaisesta ratkaisusta on selvästi ”juridisempi” ja enemmän oikeusvaltion periaatteita noudattava kuin oikeusministeriön asettaman työryhmän. Loviisan Sanomien teettämän gallupin mukaan 57 % suomalaisista katsoo, että sotasyyllisyystuomiot on purettava.

Vain 18 % katsoo, ettei niitä pitäisi purkaa. Epätietoisia on 25 %. Gallup kertoo, että 3.2-kertaisen enemmistön oikeustaju on terveellä pohjalla, eikä hyväksy perustuslain vastaisia tuomioita oikeana. Tämän pitäisi olla poliittisillekin päättäjille selvä lähtökohta.


Mitä oikeusviranomaiset vielä odottavat?

On yksiselitteistä, etteivät sotasyyllisyystuomiot katoa mihinkään poliittisilla konsteilla. Vain tuomioiden purkaminen poistaa tuomiot. Sen toteuttaminen on yksinkertaista.

Oikeusvaltioperiaate vaatii oikeuden noudattamista, ei vain lain kirjaimia. Nyt on kaksi KKO:n päätöstä, yksi Oikeuskanslerin päätös ja yksi oikeusministeriön asettaman työryhmän muistio, jotka yksiselitteisesti toteavat sotasyyllisyystuomiot perustuslain vastaisiksi. Mitä vielä tarvitaan?

On yksiselitteistä, ettei keskustelu sotasyyllisyydestä lopu tämän työryhmän ja oikeusministeriön ja mahdollisesti hallituksen kannanottoon. Asiakokonaisuus saa loppupisteen vasta sitten, kun väärät, perustuslain vastaisiksi vahvistetut tuomiot puretaan.


Työryhmän raportti luettavissa

Työryhmän raporttiin voi tustua Oikeusministeriön sivuilla.
http://www.om.fi/1266333593848